Pueblo Pisco Elqui.
Valle del Elqui on sellainen kaunis ja yllättävä paikka. Se on yksi niistä paikoista, jota pidetään tärkeänä että sellainen paikka on olemassa. Olen kiitollinen kun sain mahdollisuuden tutustua siihen. Valle del Elquissa tunsin samoja filiksiä kuin kävin Chilen San Pedro de Atacamassa monta vuotta sitten. Valle del Elquissa minusta tuntui että aika pysähtyi ja oli oikeasti tosi kiva olo.
Miten menet sinne? La Serena bussin asemalta lähtevät bussit joka tunti Valle del Elquin suuntaan. Matka kestää noin 4 tuntia, jotka ovat 2 tuntia meno ja 2 tuntia paluu. Bussit ovat pieniä, mutta mukavia. Parempi matkustaa bussilla kuin vuokrata auto, sillä lailla kaikki pääsevät nauttimaan maisemien katselusta.
Ensimmäinen saavuttiin Pisco Elquin kylään, joka on todella pieni paikka vuorten välissä. Vaikuttavaa! Siellä on erilaisia mukavia kahviloita ja ravintoloita, käsityö kauppoja, mistä ostettiin mukavia matkamuistoja. Pieni tori, mutta valitettavasti emme nähneet toria, sillä se oli remontissa. Nähtiin pieni ja kaunis kirkko Pisco Elquissä, missä olimme onnekkaita kun saimme kuunnella kun lapset juuri harjoittelivat joululauluja.
Sitten jatkettiin Monte Granden suuntaan, jossa syntyi ja asui koko hänen lapsuutensa ajan Chileläinen runoilija Gabriela Mistral, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1945. Siellä on pieni runoilijan museo-koulu, ihana pieni kirkko ja tori. Kaikki on pientä ja kaunista. Kiinnitin erityistä huomiota, kuinka ylpeitä Chileläiset olemme saadessamme tietää, että Gabriela Mistral ei ole ainoastaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut, mutta hän oli myös ensimmäisenä latinalaisamerikkalaisena kirjailijana nobelin palkinnon saanut nainen. On vieläkin ainut espanjankielinen nainen kuka on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut. Todella mahtavaa Grabiela!
Vicuña kylä oli meidän viimeinen määräpaikka, missä käytiin kun tultiin takaisin La Serenaan. Saavuttiin Vicuñan bussin asemalle ja siellä oli mies, joka työskentelee siellä ja hän oli syömässä jotain ahnaasti, että minun täytyi kysyä häneltä mitä hän oli syömässä. Mies sanoi minulle ”tortilla de rescolco” (se on chileläinen leipä) ja ystävällisesti hän antoi minulle pienen osan hänen leivästään ja sanoi missä näitä myydään. Niitä myytiin bussiaseman ulkopuolella ja kun tykkäsin leivästä, niin päätin ostaa niitä lisää. Normaalisti en ole tottunut ostamaan kaduilta ruokaa, mutta ne olivat oikeasti hyviä. Katukauppias sanoi, että hänen vaimonsa teki ne. Herkullista!
Vicuñassa käytiin myös kahvilassa, ja siellä olivat paikallinen nuori pari ja he alkoivat keskustella ystävällisesti meidän kanssamme. Minun sydän oli onnellinen, koska olin omassa maassani ja voin tuntea myötätuntoa ja karismaa chileläisittäin.
Kiitos mielenkiinnosta ja kommenteista!
Seuraa blogia Facebook ja Twitter.
Kuvagalleria. Klikkaa kuvaa suuremmaksi
Samanaiheiset teemat:
Casablanca viinireitti. Chile
Minun Nizzan matka
Elämäni pahin matka
Chilen loma 2014-2015
Las Palmas ja Maspalomasin karnevaali. Gran Canaria Osa 6.
Monacon matkani
Tbilisin matkani.
Chilen Loma. La Serena osa 1
Viviana Kantosalo 
Chilessä en oli ikinä käynytkään, toivottovasti joskus pääsisin ja saisin maistaa tuota leipää myös!
Niinpä! Toivottavasti joku päivä voit mennä sinne. Oikeasti Chilessä kannattaa käydä 🙂 Mukavaa viikonloppua sinulle ja kiitos kommentistasi!